Nauvo – maisemareittejä

Osa 3/6

Hyvin nukutun yön jälkeen jatketaan Lillandsvägen-tietä, joka kaartaa Dalkarbyviken:n pohjoisrantaan. Merenlahti välkehtii tuulessa huojuvan puuverhon takana. Lillandsvägen kaartaa etäämmälle lahdesta, mistä on noin 500 metriä risteykseen, jossa on hauskannäköinen maitolaituri. Käännytään vasemmalle hiekkatielle, joka kaartaa Österträsket-järven (3 m) eteläpuolitse, tekee tiukan mutkan ja nousee noin 1400 metrin jälkeen kaksiosaiseen risteykseen. Risteyksien välillä on noin 100 metriä. Tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana: ensimmäisestä risteyksestä otetaan vasemmanpuoleinen tienhaara, ja toisesta oikeanpuoleinen tienhaara. Varmistuksen oikealle vallinnalle saa, kun toisen risteyksen jälkeen, alle kilometrin matkan jälkeen saapuu Västerträsket-järven (3,7 m) rantaan. Järven rannassa on kauniisti kaartuvia kalliopintoja, missä voi nauttia vaikka piknik-lounaan.

Kylätie päätyy lopuksi saaristotien varteen, mistä käännytään vasemmalle ja ylitetään ensin silta Biskopsö-saarelle ja pian perään toinen silta Storlandet-saarelle. Nauvon kirkonkylälle on noin kolmen kilometriä. Juuri ennen Nauvon keskustaa lähtevät pitkospuut tien vasemmalta puolen. Ne johtavat uteliaan kulkijan kuulun taidemaalarin Victor Westerholmin (1860-1919) nimeä kantavalle luontopolulle, kohti pronssikautista hautaröykkiötä ja Jetukastberget-kallion lakea. Matkan varrella on ”jätinheiton” menneisyydestä kertovia opastetauluja.

Parin kilometrin mittainen luontopolku on kiehtova kurkistus lähimenneisyyteen ja sen jälkeen onkin paikallaan nauttimassa lounasta Nauvon mainiosta valikoimasta. Hyvässä seurassa aika tavallisesti katoaa kunnes tuntee auringonpaisteen kadonneen harjakaton taakse ja ymmärtää, että nyt pitää jatkaa matkaa.

Nostin kartan ja kompassin lyhyiden housujen reisitaskusta, ja nopea ja tarkka vertaus aiemmin tekemiini muistiinpanoihini selvensi asiaa: reippaalla vauhdilla ehtisin illaksi perille majapaikkaani ja aikaa jäisi tutustua vielä Jatulintarhaan (Jungfrudans) ja Susikallioon (Vargberget). Pari terävää napautusta kartan pintaan ja matkaan.

Jatulintarhalle kulkee erityinen merkitty retkeilyreitti, joka kiertää mm. Nauvon uimarannan kautta suoraan Nauvon keskustasta. Vierailun Jatulintarhalle voi yhdistää, vaikkei muuten olisi sen kummemmin saaristoa kiertelemässä. Jatulintarha sanana viittaa jättiläiseen kun taas sen ruotsinkielinen versio viittaa nuoren neidon tai neitsyen tanssiin. Nauvon Jatulintarha on Nauvon ”pakko-kokea” -tyyppinen kohde ja sitä pitää kohdella hyvin.

Luku 3 (3)

Jätin neidot ja jättiläiset metsän siimekseen ja käänsin pyöräni renkaat Nauvon vanhalle päätielle, Mittilandsvägenille. Tie kulkee poikki saaren keskiosien melko vaihtelevassa maisemassa. Matka halkoo hiekkatietä ja mökkitietä, kulkee avointen peltoaukeiden laitamia ja sukeltaa tummien korpitaipaleiden siimekseen kunnes putkahtaa noin kahdeksan kilometrin rullaamisen jälkeen Saaristotielle.

Jatketaan Saaristotietä noin 500 metriä kohti Nauvoa ja käännytään sen jälkeen oikealle kohti Korsnäsiä. Ja kuinka ollakaan, jälleen paahdetaan kauniissa maaseutumaisemassa hiukset auringon paisteessa hulmuten.

Matkan varrella ohitetaan kallionhuippu nimeltä Vargberget. Se on saanut niemensä susien jahdista. Susia jahdattiin kallionrinnettä ylös, kunnes ne jäivät satimeen kallion reunalle, jossa ne tapettiin tai tipahtivat kallionlaen ylitse. Oli kummin päin tahansa, niin kaikki sudet oli poissa saaristosta 1900-luvulle saapuessa. Kallion laelle on rakennettu sittemmin näkötorni, josta näkee komeasti saaristoon.

Touhukas päivä päättyi yöpymispaikkaan, jossa on kesäaikaan myös kahvila- ja ateljeetoimintaa. Persoonallinen Kaptensgården sijaitsee mäen laella, rauhallisessa ympäristössä. Yöpymispaikassa on saunomismahdollisuus sekä aamiaistarjoilu vanhan ja persoonallisen talon valoisalla verannalla.

 

Harri Ahonen – Fjellrev i skärgården Osa 3/6

Advertisements

Parainen – luontoa ja polkuja

Osa 2/6

Paraisilta on noin kymmenen kilometriä Sattmarkin Kaffe & Safka -kahvilan pysäköintialueelle, mistä lähtee 2,5 kilometrin, 5,5 kilometrin ja 11 kilometrin mittaiset luontopolut lähimaastoon. Ei tarvitse kahta kertaa arvata, mikä niistä tuli valittua – pisin tietenkin! Sattmarkin luontopolut kulkevat lähimaastossa ja ovat helppokulkuisia. Ne ovat merkittyjä ja kulkevat monin paikoin mökkiteitä pitkin. Heti alkumatkasta ohitetaan harvinaisempi pronssikautinen hautakumpu, mistä on päätelty että Skandinaviasta on tullut ihmisiä nykyisen Lounais-Suomen alueelle jo useita tuhansia vuosia sitten. Lähistöllä on myös rantasauna ja laavu, joiden käytöstä voi tiedustella Sattmarkin kahvilan henkilökunnalta.

Sattmarkin luontopolut kulkevat miellyttävässä maastossa, kauniiden mäntykankaiden, taianomaisten kuusitiheiköiden ja avokalliokohoamien poikki sekä tietenkin metsä- ja mökkiteitä pitkin. Matkan varrella tulee vastaan vielä toinenkin, rautakaudelta peräisin oleva hautakumpu ennen kuin polku päätyy muutaman tien ylityksen kautta takaisin kahvilan pysäköintialueelle.

Sattmarkista muutama kilometri länteen sijaitsee toisenlainen retkeilykohde. Kyseessä on Lenholmin luonnonsuojelualue, josta suurin osa on yksityisiä luonnonsuojelualueita. Lenholmin luontopolku kulkee kallioiden koristamassa tammimetsässä ja hakalaitumilla, poiketen matkan varrella lintutornille, joka sijaitsee meren rannassa.

Laskettelu polkupyörällä lautalle on jännittävää. Sinne pääsee kun pyöräilee Lenholmilta noin kuusi kilometriä paikoin hiekka ja toisinaan asfalttipohjaista kevyen liikenteen väylään Saaristotien vierellä. Lillandetin saarelle saavuttua kannattaa odottaa autot ensin ohitse ja sen jälkeen jatkaa matkaa kohti Nauvoa.

Noin neljän kilometrin jälkeen tulee vastaan Parolan ja Kasbergetin retkeilykohteet. Parolan erityinen kohde on vuonna 1997 rakennettu hyppyrimäki, jonka K-piste on 25 metriä ja mäkiennätys 25,5 metriä. Kaikki kiipeily hyppyrimäelle tapahtuu luonnollisesti omalla vastuulla. Parolan hyppyrimäeltä lähtee muutaman kilometrin mittainen luontopolku, joka kiertää kalliopintojen poikki, rehevän kasvillisuuden läpi, sivutietä pitkin ja takaisin hyppyrimäelle.

Vastapuolella saaristotietä sijaitsee Kasbergetin luontopolku, joka on jokaisen matkaajan ehdoton tutustumiskohde. Luontopolun helmi on sen päässä sijaitseva kallionlaki, mistä aukeaa kerrassaan upea näkymä merelle. Kasbergetin korkein kohta sijaitsee noin 64 metriä merenpinnan yläpuolella ja sinne johtaa merkitty reitti. Kasbergetiltä on näkymä saaristoon sekä lähellä kohoavaan saareen nimeltä Bårnholm. Saari on tunnettu eteläisen saariston muinaislinnavuorena kun taas Kasbergetin nimi viittaa rautakautiseen merkkituliketjuun, joka oli tehokas varoitusjärjestelmä lähestyvien vaarojen varalta.

Lähdettäessä laskeutumaan Kasbergetiltä takaisin kannattaa olla tarkkana merkkien kanssa, sillä alaspäin katsoessa merkkipaalut voivat sekoittua alhaalla runsastuvaan männikköön.

Luontopolkujen jälkeen on virkistävää istahtaa polkupyörän selkään ja suunnata katse pois Saaristotieltä. Lillandetin saarella nimittäin pyöräillään ajoradan reunaa ja siksi on paikallaan tehdä kylätie-ekskursio. Jatketaan Parolan hyppyrimäeltä noin 2,5 kilometriä pitkää suoraan eteenpäin ja saavutaan linja-autopysäkkien jälkeen tienristeykseen. Vasemmalle kääntyy Lillandsvägen. Tienviitassa lukee Kirjais 15 ja Kaldinge 3, juuri ennen risteystä on opaste Västergårdin B&B -majoituspaikkaan.

Risteysalue on lavea. Välimatka maantiehen kasvaa nopeasti, kun lähdetään rullaamaan peltovainioiden poikki. Etäisyyden karttuessa nousee merkillinen tunne: hiljaisuus. Sitä pitää oikein pysähtyä ihmettelemään ennen kuin kääntää katseen kohti kapeata asfalttitietä ja polkaisee pyörän liikenteeseen – ja taas tuntee ilmavirran huminan kasvoilla. Se on oikeastaan aika mukavaa.

Suosittelen lämpimästi Lillandetin eteläosassa kumpuilevaa kylätietä. Sen varrella on vanhoja riihiä, aittoja ja maitolaitureita sekä rauhallisia merenlahtia. Matkalle osuu majoituspaikkoja kauniissa maalaismiljöössä.

Harri Ahonen – Fjellrev i skärgården Osa 2/6

Fjellrev i skärgården

Aluksi

Tunturikettuna tunnettu vaeltaja sai kutsun lähteä tutustumaan Turun saariston ainutlaatuisiin retkikohteisiin. Matka jännitti etukäteen todella paljon, sillä kokemukseni saaristosta oli ohut kuin langanpään haituva kun taas kokemukseni Norjan vaelluskohteista kohoaisi puolestaan siirtolohkareen korkuiseksi.

Tarkastelin ajatusta tapani mukaan monesta kulmasta ja pienen pohdinnan jälkeen pakkasin polkupyöräni ja päiväreppuni junanvaunuun, jonka lonksunnasta Tampereen rautatieasemalla alkoi matka kohti saaristomaisemia.

Varustaudun tavallisesti hyvin huolellisesti edessä odottaville vaellusmatkoille, enkä tehnyt tälläkään kertaa poikkeusta vaan reppuun oli löytänyt tiensä korjaussarjat niin pyörälle kuin polkijalle. Vaatetus oli mitoitettu villavaatteista helteellä käytettäviin vaateparsiin, minkä lisäksi mukaan tuli luonnollisesti karttoja, kompassi, kuvaus- ja muistiinpanovälineet.

Vesipulloja otin mukaan kaksi, koska nyt ei oltu Pohjois-Skandinavian vaellusreiteillä – missä vettä riittää – vaan saaristossa. Yhden pullon laitoin pyörään ja toinen reppuun. Kaikkea valmistautumista alleviivasi lisäksi yksityiskohtainen matkasuunnitelma.

Luku 1 (1)

Tuomiokirkolta Paraisten kanavalle

Päivä oli vielä varhainen, kun astelin Turun tuomiokirkon pääovilta 32 askelmaa alas katukivetykselle. Otin pyörän alle ja polkaisin kapean kujan läpi läheiselle Aboa Vetus ja Ars Nova -museolle, jossa perehdyin paikalliseen keskiajan historiaan. Museon kokoelmiin oli perusnäyttelyn lisäksi pystytetty luutarha-näyttely, joka oli koottu paikalta löytyneistä, keskiaikaisista eläintenluista.

Hämärän museotilan, kallojen ja luiden jälkeen oli mukavaa päästä takaisin lämpimän keskipäivän suosioon. Kaupunkilaiset olivat kokoontuneet nauttimaan laiskasti etenevästä, aurinkoisesta kevätpäivästä, ja siihen olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa mutta ei auttanut sillä ensimmäinen tiukka nousu ylös Kaskenkatua odotti.

Kauempana taivaanrannassa rehottavat, tummat pilviverhot saattoivat matkaa kun käänsin menosuunnan Ilpoisten ja Ispoisten kumpumaisille metsäväylille. Eteneminen Turun kaupungin alueella oli melko katkonaista, sillä tämän tästä oli pakko pysähtyä tarkastelemaan karttaa (1: 25 000) ja kadunnimistöä. Mittakaava tuli tutuksi myöhemmin matkan aikana monta kertaa.

Pysähdyin iltapäivällä Kuusiston piispanlinnan raunioilla, joka oli ensimmäinen varsinainen kohteeni. Saapuessani linnanraunioille huomasin paikan olevan autio, ei ketään, ei missään, mikä mahdollisti holvikaarien ja muurinseinien välissä kuljeskelun vailla häiriöitä – ja siivitti mielikuvituksen lentoon pohtimaan piispanlinnan loiston päiviä 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lopunajat saapuivat Kalmarin unionia kannattavien joukkojen tunkeutuessa linnaan vuonna 1522. Tapahtuma liittyi Kalmarin unionin purkautumiseen ja Kustaa Vaasan nousuun Ruotsin kuninkaaksi.

Luku 1 (3)Käveleminen muurinraunioiden keskellä ja menneisyyden ihmisten elämien pohtiminen on aina ollut mielipuuhaani. Istuskellessa korkealla muurinharjalla, raukeana auringon viistoista säteistä ja isokokoisen variksen pyrähdellessä oksistossa, voi tuntea rauhan laskeutuvan olkapäille.

Seututie 180 eli tuttavallisemmin Saaristotie kulkee Kaarinasta Paraisten ja Nauvon kautta Korppooseen. Tien pituudeksi on mitattu noin 75 kilometriä. Keskeistä tiessä on sen vilkkaus, kun ihmiset matkaavat toimistoista kotiin. Kevyen liikenteen väylä kulkee hieman irti tiestä, paikoin jättäen pienen metsikön väliin. Liikenteen humu on kovimmillaan Kirjalansalmen sillalla, mikä on harmillista sillä sillalta on kauniit maisemat Kirjalansalmeen (Rävsundet).

Sillan jälkeen kiristin tahtia ja kiidin kuin hopeanuoli eteenpäin määränpäänä Paraisten kaupunki. Lyhyt virkistyshetki Saaristotien varressa sijaitsevalla Kirjalan kioskilla, minkä jälkeen poljin hiki päässä kunnes näin Paraisten kirkon siintävän joutilaasti liikahtelevan kanavan päässä. Tarkoitukseni oli mennä suoraan Paraisten kirkolle ja sieltä majapaikkaani mutta koska aikaa siihen oli vielä kosolti, päätin poiketa Munkvikenin luontopolulla.

Luku 1 (2)

Munkvikenin luontopolku kulkee aivan Paraisten keskustan tuntumassa. Luontopolku on noin kaksi kilometriä pitkä ja sen varrella useita paikallisesta luonnosta ja sen ainutlaatuisuudesta kertovia opastetauluja. Liikkeelle pääsee Tennby:n kaupan kohdalta ja Munkvikenin uimarannalta. Luontopolku kumpuilee kevyesti, sieltä löytyy pähkinäpuulehtoja ja kauniita kalliopintoja sekä kaunis maisema Prästviken-lahdelle. Retken luontopolulle voi tehdä itsenäisesti tai mikä parasta, kysyä Paraisten luonnonsuojeluyhdistykseltä opastettuja retkiä luontopolulle.

Illan viileämpi tuulahdus oli tervetullut, kun laskettelin Paraisten kirkolle. Valokuvasin kirkkoa leppeässä illassa ja tapasin ystäväni Paraisten pääkirjaston edessä, mistä jatkoimme vielä yhteen kohteeseen: Paraisten kotiseutumuseoon. Kohde on erityislaatuinen, sillä siellä on oleskellut maailmanhistorian kannalta merkittävä henkilö. Vladimir Iljitš Lenin yöpyi yhdessä kotiseutumuseon taloista pakomatkallaan Venäjältä vuonna 1907.

Pohdinnat ja mietteet keskiajalta 1900-luvun alun myllerryksiin rantauduin unten satamaan valmiina heittämään ankkurin pohjaan ja keinua uneen kuten kerran Albanuksen kyydissä.

Harri Ahonen – Fjellrev i skärgården Osa 1/6

Familjevandring på Nötö i Åbo skärgård

Tillsammans med min åttaåriga dotter Linnea och min arbetskollega Anna Karin åkte vi till Nötö i Åbo skärgård. Besöket var en del av projektet St Olav Waterway och vi ville tesvandra en vandringsled inom ramen för projektet. Ombyte från vardagsmiljön är alltid välkommet och möjligheten att tillbringa ett par dagar utomhus i naturen i en ny miljö kändes uppfriskande. Tystnaden och stillheten på Nötö var påtaglig för en stadsbo. Jag har en gång tidigare vandrat på kontinenten men skärgårdens miljö gav en helt annan upplevelse där vattnet var närvarande nästan hela tiden.

091

Det regnade och var lite ruskigt väder då vi anlände till Nötö. Vi kände ingen större lust att bege oss ut i terrängen utan lekte i stället kurragömma inne i Backaro Bed & Breakfast där vi också övernattade. Senare på kvällen slutade det regna och vårt värdpar Ida och Emanuel tog oss med på en promenad till det vackra kapellet och i omgivningarna runt byn och det kändes som om vi trots allt fick pröva på att vandra lite också den dagen. Rummen i Backaro var mysiga och sängarna bekväma. Efter en lång natts sömn var vi redo för en ny dag och vädret gjorde oss inte besvikna. Vi vakande till solsken och efter den läckra och rikliga frukosten var vi redo att utforska ön. Vi vandrade i väg genom skogen och kom så småningom upp på klippor varifrån vi hade en underbar utsikt över havet och öarna utanför. Det kändes som den mest naturliga platsen att sitta och äta vårt medhavda mellanmål på och vi stortrivdes alla tre i solen på berget. Anna Karin hade laddat ner en app på sin smarttelefon och vi kunde följa leden med hjälp av den. Vissa svårigheter att hålla oss på den rätta rutten hade vi dock i bland.
097
Nånstans under vandringen tröttnade Linnea och hon uttrycker själv att hon blev ’trött och hungrig och arg’. Vi fick locka med att hon skulle bli skjutsad på en kärra till Nötö lanthandel på glass innan hon åter hittade energi att vandra. vandringen var totalt ca 4 km lång och jag trodde att Linnea skulle klara det med glans men det blev trots allt lite motigt för henne. All trötthet för Linneas del var glömd då hon såg gårdshunden Jaffa komma lufsande mot oss och hon fick gosa med den en stund innan vi fick äta Idas goda lunch.

Maria

8 åriga Linnea skriver om Nötö

Det vad en gång en dam som hette Anna Karin och en annan dam som hette Maria ja och en liten flicka som hette Linnea. En dag bestämde sig Anna Karin, Maria och Linnea för att åka till Nötö på en arbetsresa. Det vad ju förstos Anna Karin och Maria som skulle på arbetsresa men Linnea vad med för att Anna Karin och Maria skulle få se hur det är att ha ett barn med sig och vandra. Ja för att Anna Karin, Maria och Linnea for faktiskt och vandra. Men i slutet av vandringen blev Linnea trött och arg. På Nötö fanns också en hund som hette Jaffa och han var väldigt söt och snäll. Anna Karin, Maria och Linnea måste ju också bo nonstans dom två dagarna dom vad på Nötö och dom bestämde sig för att bo på Bed and Brakfast som vad ett väldigt trevligt ställe tyckte Anna Karin, Maria och Linnea. Dom som drog Bed and Brakfast vad också väldigt trävliga. Maten på Bed and Brakfast vad jette god. Anna Karin, Maria och Linnea lekte också kurra gömma i det stora huset. Det fanns också en spindelgunga på gården som Linnea tyckte väldigt mycket om. Snipp snapp snu så var den sagan slut.
094

Tour de Archipelago Challenge

The importance of preparation (Alexander)

Together with Lina, Christian and Markus I participated in the St. Olaf project this year. For us, it was clear from the very beginning that we would test the route from Åbo to Korpo by bike, not by foot. This due to the fact, that both Christian and Markus had walked the same route the year before, and wanted to spice it up a little. Lina and myself haven’t been a part of the project from the beginning, but thought it would be nice to challenge ourselves a bit, and a Tour de Archipelago sounded perfect.DSC_0005

We knew we had a lot to plan and organise before we could head out, and we gave ourselves loads of time by picking a date a couple of months prior to our eventual departure.

First, our gear was scattered all over southern Finland. A bicycle here, a tent and sleeping bags there, proper clothing somewhere else. I am glad we had enough time to gather everything. I should add, that we decided to set up camp in the middle of the forest instead of seeking shelter in a guest house. We all share a love for nature, so it wasn’t a hard decision at all.

Second, it’s ALWAYS more to it than you could ever imagine; it usually is too optimistic to think that everything will go exactly according to plan. In other words, new details you must address will emerge as your planning progresses. You will realize you need this tool for the bike in case of… What if the weather isn’t what you hoped it would be? What do we need if we get blisters? A flat tyre? Careful planning will see to it, that you will get most of it sorted out.

I said “most of it”, because sometimes life just gives you unexpected lemons. Take our journey as an example: Markus’ pedal broke after roughly 15 kilometres. We laughed about it because it was so tragicomic. He has had that bike for a couple of years now, ridden it almost every day. Never before has he had problems with it; it has run as smoothly as clockwork. But, obviously, when he least expected it, and at a time when he need it to work with him, it broke down. Fortunately for us we were only 8 kilometres from Pargas, our first snack break, so we managed to get him to a bicycle service without bigger problems. It was irritating of course, and it slowed us down, but it could’ve been much worse.

Another thing that happened was rain. About a week before our departure it became clear to us that we had to prepare for heavy rainfall. According to the forecast, it was set to rain from five in the afternoon ‘til three the next morning. This was unfortunate, but it was not the end of the world. It simply meant we had to do some additional planning. Proper clothing, as well as extra dry clothing, became the key. We headed out early in the morning, hoping to arrive in Korpo before the rain. Due to some complications along the way we didn’t make it. It didn’t rain too much, but the tent got wet while we were setting it up. We had arranged an additional plastic sheet to cover the tent with, to keep most of the water out, which it did. What we didn’t consider was condensation. Although we managed to keep most of the rain outside, droplets of water started forming on the inside of our tent, which made everything we had stacked along the inner edges of the tent wet. Our phones, snacks, magazines, dry clothes, our hair and our sleeping bags. This was not too comfortable, but we learned our lesson; see to it, that you take bags of different sizes with you where you can put your clothes and valuables, and where they’ll be safe from water and humidity. Cold weather is not your enemy, water is. I would much rather sleep in a tent in 10 degrees below freezing than in much warmer, but wet, conditions.

Lastly I would like to say a few words about what you could call “motivators”. In times of both physical and mental exhaustion, you learn to appreciate the littlest of things. In such moments of distress and despair, the so called motivators will come in handy. For some people, it might be a chocolate bar, for others a raspberry flavoured soda. Some may appreciate a cinnamon roll, or maybe something as simple as a cigarette. Whatever your guilty pleasure may be, it will play an important role in keeping your mood up and your self-pity at bay. Allow yourself a treat every now and then, and I’m sure you will overcome your discomfort, no question about it.

DSC_0026.JPG

Day 1 (Markus)

On April 20, we started our day by getting assembled at Turku Cathedral by 09:00 in the morning. James Simpson got there and made a small interview that was posted on the facebook fanpage St Olav Waterway Pargas/Parainen. Shortly after that we began our journey towards Korpo. The weather was nice and the temperature just perfect. As we approached the countryside the traffic got calmer and we could enjoy the ride more. We biked in a nice convoy and tried to have a good pace on the velocity. After about 15 kilometers of biking my pedal got totally broken. We tried to fix the bike by many manners, but we did’nt manage. Even though we had a bunch of tools with us, we didn’t unfortunately have the proper tools to fix the pedal. But somehow I managed to bike all the way to Pargas, where we found a bikeshop that could fix the bike.

We had a break at Pargas and bought some snacks from a grocery store. Shortly after that we continued. We had been biking about 23 km at this point, and there was long way ahead us. The wind was getting stronger and it always felt like there was headwind, which made it significantly harder to pedal. We had many short breaks along the way to hydrate ourselves. When we arrived to Nagu we had a simple dinner at the Seo gas station. At this point, Alexander and Lina decided to take the bus to Korpo. They simply loaded their bikes on the bus and continued with the bus. Me and Christian decided to bike the last part from Nagu to Korpo, and the minute after we began to ride it started to rain. It’s not comfortable to ride in the rain, but the temperature wasn’t that cold, so the rain didn’t bother us that much, we also had rain repellent clothing and backpacks that didn’t let the equipment to get wet. After an exhausting ride we finally arrived to Korpo and Alexander and Lina had already chosen a good camping spot and made all the major preparations. Me and Christian had a little trouble finding the camping spot deep inside the forest, but when we arrived there, the locations looked marvellous, it was a really silent and calm place next to a small lake in the middle of Korpo island.

We started to make our camping site comfortable by adding a tarp above our tent to prevent the rain. We swapped our clothes to dry ones before entering the tent and our sleeping bags. It did rain throughout the night, and as earlier mentioned, lots of condensation appeared that made the inside really wet. We all slept good on in our nice sleeping bags, except Christian who had a summer sleeping bag that made the sleeping a little cold for him.

DSC_0023

The Budget (Lina)

Usually travelling in Finland can be rather expensive in my opinion. The transport, the food and the accommodation can all together come to cost a small fortune. This wasn`t a problem for us, partly because this project is founded by the EU and partly because we choose the only free way of travelling. Spending little money is harder than spending a lot of money, so we had to plan a lot beforehand to stay on the relatively small budget. All in all the only thing we needed money for was food, the bus and spare something for “what if´s” to be on the safe side witch was fortunate.

The thing that costed me the most was to get my bike in a proper condition for the long road ahead. Beside that everything else was pretty cheap. Since we choose to travel before the summer season our dinner options were limited and we got a proper meal at a gas station for around 10€ plus some small things to eat along the road from a supermarket. The bus cost under 20€ and the bus driver was a decent and nice man.

I´m happy to say that we had a very nice experience for a small sum of money, I proved myself wrong.

Day 2 (Christian)

The night had been awful, but in the morning we had the sweetest wakeup call ever. Birds chirping and the sun is shining, the moss was moist from the rainy night and our sleeping bags were wet. Even tho we had a rainy night the sunshine cleared off our cold. We couldn’t have asked for any better. Once all woke up and had a quick stretch we put our wet clothes on tree branches to dry off and packed our stuff. Once we had packed our stuff we decided to move on to our next destination, to meet the landowners.

We sat on our bikes, legs were stiff, our knees hurt also our buttocks were a bit sore from all the biking. Our next destination was about 6 kilometres ahead of us, but we were so excited what was waiting us. We reached our destination and what was waiting us was a red wooden house up a hill. We chatted a bit with the landowner and had some snacks before we entered the long awaited sauna. Oh how it felt good to sit in a sauna and actually get a slight tingle of life in my toes. After some relaxing in the sauna me and Alexander decided to take a swim in the lake near us. The water was a few degrees warm but it felt so good. After a dip in the water we went back into the sauna to warm ourselves again.

Food time! We had a nice breakfast consisting of bread, eggs, cheese, ham, salami and some vegetables. Oh it was so delicious. After we ate we chilled for a while but then we had to move for our next destination. So we packed our stuff again, thanked the landowners and headed to the bus stop. The bus was on time, and we put our bikes in the bus and entered the bus. We made it. We survived a 100km bike trip.

Söta Sottunga

Tidig morgon den 7 april tog jag Heidi Tallgren och min vandringsgrupp bussen från Åbo till Galtby. Målet var att från Galtby ta färgan över till Sottunga, vandra och övernatta där och sedan nästa morgon ta färjan över till Långnäs på Åland och därifrån vandra 30 km in till Mariehamn. Min grupp bestod av mig själv, Mathilda Engström och spanjoren Juan Antonio Cortés Troya. Det var även en annan vandringsgrupp på tre personer som höll oss sällskap på färjan, de hoppade av på Kökar och sedan nästa morgon skulle vi träffas på färjan till Långnäs igen.DSC_0184

Väl på plats i Galtby mötte James som är delansvarig för vandringsprojektet upp oss med kaffe och kanelbullar så länge vi väntade på att gå ombord. James intervjuade oss och frågade om våra förväntningar, han förberedde oss också genom att bjuda oss på den stärkande och hälsosamma björksaften. Vi var alla förvånade över hur gott det smakade.
På färjan tog vi bilder, umgicks och spelade kort. Det var väldigt trevligt eftersom vi var ett så bra gäng som reste tillsammans. Färjan hade allt vi behövde så som ett café, sköna soffor och toaletter. Vi var även glada över den fina utsikten av havet och holmar som omringade oss.
När vi kom fram till Sottunga på eftermiddagen blev vi väl mottagna av Ralf och Sara. De var två personer som växt upp på Sottunga och som var väldigt involverade och intresserade av projektet. Vi fick skjuts till gästhemmet Lyckliga Lotta var vi mötte upp Britt som hade samma bakgrund som Ralf och Sara. Vi började genast vandra den planerade rutten tillsammans med Britt, Ralf och Sara. De hade tidigare vandrat rutten väldigt många gånger och de var flitiga med att fråga oss om råd gällande rutten. De hade också många egna idéer de gärna vill verkställa för att locka vandrare till ön. Rutten gick mestadels på små stigar genom skog, berg och på skogsvägar. För att man ska kunna hitta rutten hade de markerat den med vit tejp hängandes i träden. Man såg färgen väldigt bra i den gröna skogen och det var lätt att hitta fram. Favoriten under vandringen var definitivt då vi kom ut till stranden vid Svinhusdahl. Där pausade vi, drack saft och kaffe med smörgåsar och kanelbullar som Britt hade hämtat med till oss. Det var en väldigt vacker plats där det fanns många fina gamla båthus att beundra.
Efter vandringen kom gästhemsägaren Lottas man, som fungerar som församlingens präst och visade oss den gamla, mysiga kyrkan på Sottunga. Vi fick gå in i kyrkan och beundra den samtidigt som prästen berättade historien om kyrkan.
Servicen på gästhemmet var väldigt bra, vi fick avnjuta en otroligt god middag på kvällen som Lotta hade tillrett till oss. Rummen var mysiga och vi fick sova gott. På morgonen fick vi morgonmål som kan jämföras med hotellfrukost så vi var glada och nöjda när prästen skjutsade oss till hamnen för att ta båten vidare till Långnäs.

På färjan mötte vi upp den andra gruppen som hade vandrat på Kökar dagen innan. Vi steg tillsammans av båten och började direkt vandra den långa sträckan till Mariehamn. Solen sken och vägen vi vandrade på var väldigt vacker så humöret var på topp för hela gruppen.
De första kilometrarna var omringade av vackra utsikter med sjöar, hav, träsk och skog vilket gjorde vandringen lätt. Vi pausade rätt ofta så att vi skulle orka hela vägen. Efter att vi hade vandrat de första kilometrarna blev det tyngre att gå eftersom att cykelväg fattades under många långa sträckor. Utsikten var heller inte den samma eftersom vi nu omringades av skog på båda sidorna. Hur som helst kämpade vi på och vi klarade alla av att vandra hela vägen.

Med värkande fötter checkade vi in på hotell Savoy där vi fick vila innan vi på kvällen gick ut för att äta burgare. Mätta och belåtna gick vi tillbaka till hotellet var vi ganska tidigt gick och sova eftersom att vi alla var utmattade efter dagen. Dagen därpå gick vi till hamnen för att beundra den vackra utsikten och fartyget Pommern. På eftermiddagen tog vi sedan Viking Grace över till Åbo.

Jag är glad att vi valde att vandra just den här rutten fastän den var tung och krävande. Sottunga var en väldigt vacker ö och jag hoppas att de ska få besök av många vandrare. De var alla så trevliga och gästvänliga, jag är imponerad över hur engagerade de alla var. De har verkligen viljan att få detta att fungera och man märkte att de alla var stolta över sin lilla ö.
Sträckan mellan Långnäs och Mariehamn var vacker men tung att vandra. Det var landsväg hela vägen och jag skulle därför rekommendera människor att cykla den sträckan.

Rastplatser och roskisar på båda sträckorna är något jag saknade och jag tror att det behövs om vandrare skall komma dit.

Jag vill sist och slutligen tacka hela projektgruppen och de välkomnande människorna på Sottunga. Det har varit lätt att jobba och få ett bra resultat när man har fått så bra hjälp och stöd från alla inblandade.

Kökar, center of the Baltic Sea

Hello!

We are three girls, Clara, Daniela and Annika, who walked the St Olav Waterway route from Galtby, via Kökar and Långnäs to Mariehamn 7-9.4.2017.


Early on Friday morning we started with bus from Turku to Galtby, from where we took the ferry to Kökar. When we arrived, we walked to the store to buy some ingredients for dinner and breakfast, since no restaurants on Kökar are open this time of the year. Our first impression of Kökar is that the locals are very friendly. Almost everyone we met waved at us and the lady in the store was so nice (and patient, since we in the last minute before paying decided we also wanted ice cream). After fitting all the food in our backpacks, we started walking towards Antons Gästhem, our accommodation. It had a fully equipped kitchen, dining room, fireplace and even a sauna, so we were very satisfied with our choice of accommodation. At Antons Gästhem we met up with our guide Joel who took us on a boat trip. Our guide told us about Kökar, the people who lives there, the nature and about the animals you can spot while cruising on the waters of Kökar (deer, swans, eagles and, if you’re lucky, seals!). Our guide showed us the actual starting point of the trail, on the east side of Kökar, but we decided to start from the middle of the island, where he dropped us of. We started walking east at first, since we wanted to check out a small hill from where you could get a nice view. (It is marked with a sign that says “UTKIK”, so it is easy to find!). After that we continued walking west. The terrain was nice to walk on. It is mainly sand roads with little to no traffic. After a while the terrain gets more difficult, and you have to walk on small cliffs and forest terrain, but at that time we were already lost. So, our number one tip is to not follow the clear path/dirt road as we did, but to carefully look for the signs for the right trail! When we found our way back with a little help from Joel (our guide), we walked past a place where we could see traces from the Bronze Age. Eventually we got to our goal for the day, the church on Kökar’s north west side. We saw the church by the sea in the sunset and it was beautiful. Joel then offered us a ride back to Antons Gästhem on his four-wheeler. Too kind!

Our top 3 reasons why we recommend walking on Kökar:

The nature. Whichever direction you look you will be amazed by how beautiful it is.

It is peaceful. There is almost no traffic, you can spot a lot of animals, and the view over the sea is stunning.

The people. The locals are very friendly and know a lot about the island, and they will gladly help with anything. They are almost too kind.

DSC_0385
Some tips from us to you:

It is good to have clothes in layers, since it is easy to take of a layer when it gets hot in the sun, or put on a layer for windy boat trips.

Make sure you get to the store in time before it closes, and look up the opening hours! Kökar is a small place, so the store isn’t open every day. (But it has everything you need, so don’t worry about that)

If you have access to a boat and you have the whole day to walk, start on the east side and walk west towards the church. If you only have half a day, start in the middle and walk west.

You don’t have to be very fit to walk the trail, but we wouldn’t recommend it for elderly or small children because of the terrain. (You can walk on the main road as well, which is easier, but it is not the same.

Clara, Daniela and Annika